Historia

Cumulus Resort ennen - ja varsinkin nyt

Suosikkiketju syntyy

Vuonna 1965 avattiin Rantasipi-ketjun (nyk. Cumulus Resortensimmäinen hotelli, jonka lomailijat ja erityisesti perheet ottivat pian omakseen. Muutaman vuoden kuluttua avattiin Suomen ensimmäinen kokoushotelli, Rantasipi Joutsenlampi.

Useiden vuosien ajan Rantasipi-ketju tunnettiin suosittuna korpihotelliketjuna, jonka pääasiakasryhmät olivat loma- ja kokousasiakkaat. Vähitellen Rantasipi-hotelleja alkoi nousta myös kaupunkeihin, kunnes 1997 Rantasipi päätettiin palauttaa takaisin juurilleen – eli kauniiseen suomalaiseen maisemaan, lähelle luontoa.

Nykyään Rantasipi-hotellit tunnetaan Cumulus Resort -nimellä. Cumulus Resort -ketjun lomakohteet tarjoavat vierailleen rentouttavan irtioton arjesta. Cumulus Resort -hotelleissa nautit hyvästä palvelusta, ylellisestä hemmottelusta ja hotelliloman helppoudesta – unohtamatta yksilöllisten kohteiden monipuolisia liikunta- ja vapaa-ajanmahdollisuuksia.

Aulanko, tuo Hämeen helmi

Cumulus Resort Aulanko on kulttuurihistoriallinen kylpylähotelli Aulangon luonnonpuistossa, golfkenttien äärellä. Vuonna 1938 valmistunut funkkishotelli on kylpyläosan ja monitoimihallin valmistuttua myös monipuolinen hyvinvointikeskus, jossa tekemistä ja kokemista riittää. Viime vuosisadan alun porvariston hillitty juhlacharmi on vähitellen vaihtunut itsestään huolehtiviin kuntolomailijoihin ja svingejään hioviin golfaajiin.

Aulanko on kautta aikain houkutellut vieraakseen liikkumisesta ja luonnosta kiinnostuneita. Hopeapajujen reunustamilta rantateiltä on käyskennelty englantilaisessa puutarhassa risteäville poluille ja alueen puistoihin. Ratsukot olivat tuttu näky Aulangolla jo viime vuosisadan alussa, ja kopse kuuluu edelleenkin.

Cumulus Resort Aulangon kupeessa, Vanajaveden laakson kulttuurimaisemassa, sijaitsee Suomen toiseksi vanhin golfkenttä. Vuonna 2006 perinteisen kentän oheen valmistui uusi 18-reikäinen kenttä täydentämään tarjontaa. Pelipäivän päätteeksi voi kätevästi siirtyä nauttimaan Cumulus Resort Aulangon ravintola-antimista, osaavasta palvelusta sekä kylpylän erilaisista hemmotteluhoidoista.

Vuonna 2006 hotellin yhteyteen valmistui monitoimihalli Areena, jossa niin vapaa-ajanlomailijat kuin kokousvieraatkin voivat tutustua eri lajeihin. Myös opastusta on tarjolla; vasta-alkajat voivat kokeilla osaamistaan mm. salibandyssä, trampoliinihypyissä, jousiammunnassa ja baseballin lyönnissä. Aulangolla viihtyvät kaikki, jotka hakevat hyvinvointia liikunnasta, kylpylästä ja erilaisista hoidoista.

Taiteilijoiden suosiossa

Hotellin alueella on tehty suomalaista glamourin sävyttämää elokuvahistoriaa monien vuosien ajan, eikä aina ilman paheellisuutta ja tragiikkaa. Kesällä 1939 lupaava nuori tähti Sirkka Sari menehtyi elokuvan Rikas Tyttö loppukaronkassa kiivettyään hotellin katolle ja pudottuaan savupiipusta.

Useat suomalaiset ohjaajat, kuten Valentin Vaala ja lyhyen uran tehnyt Nyrki Tapiovaara ovat hyödyntäneet hämäläistä hehkeää luontoa. Kulisseissa vilahti myöhemmin jännityselokuvan mestarin Alfred Hitchcockin muhkea profiili. Hän etsi vuosikymmeniä sitten kuvauspaikkoja Lyhty-elokuvaansa Aulangon viettelevästä luonnosta rauniolinnoineen ja näkötorneineen.

Filmimaailman kuuluisuuksien ohella Aulangolla ovat viihtyneet pitkiäkin rupeamia myös monien taidelajien edustajat kuten kirjailijat, muusikot ja taidemaalarit. Jotkut vieraista ovat hakeneet inspiraatiota ravintolan antimista, kuten mm. T. J. A. Heikkilän seikkailuista tunnetuksi tullut kirjailija Simo Penttilä, joka toistuvasti vaati työjuomakseen vettä väkevämpää.

Aulanko, siinä Hämeenlinnan kainalossa

Hämeenlinnan kaupunki sai vuonna 1926 puiston haltuunsa rakennuksineen, linnakkeineen ja tekojärvineen. Siitä alkoi sen muuttaminen matkailukeskukseksi. Matkailua Aulangolla ovat edistäneet keskeinen sijainti sekä hyvät ja nopeat yhteydet joka puolelle Suomea. Unohtamatta Hopealinjaa, jonka alukset ovat kaikki nämä vuodet lähteneet vesireitilleen hotellin laiturilta.

Kun Aulanko vihittiin vuonna 1938, asui Hämeenlinnassa vajaa 10.000 asukasta. Vuonna 2010, 70 vuotta myöhemmin, on kaupunki noin 65.000 ihmisen kotipaikka ja Etelä-Suomen läänin pääkaupunki, jolla on suoria yhteyksiä Brysseliin.

Arvovaltaisia vieraita eri puolilta maailmaa

Aulangolla on nähty lukemattomia kuuluisuuksia, huippupoliitikkoja, presidenttejä, ministereitä ja paikkakunnan yritysten korkeinta johtoa. Mm. Maailman kauneimmaksi valittu Armi Kuusela toi miehensä romanttiselle matkalle Suomen Hämeeseen.

Vuonna 1980 Aulangolla vieraili Kiinan varapääministeri, ja Supo oli saanut tarkat ohjeet turvallisuutta ylläpidosta. Yöllä piti yllättäen järjestää pääministerille silityslauta ja rauta, kun hänen matkagarderoobiinsa kuuluvat ainoat housut piti prässätä. Kosteata iltaa viettäneistä supolaisista ei tähän ollut, joten henkilökunta riensi apuun. "Varapääministeri istui alusvaatteisillaan vuoteen reunalla ja odotti tyynesti housujen silitystä", paljastaa tuolloinen työntekijä.

"Eräs paikkakuntalainen toimitusjohtajakin sai oman jääkiekkokypärän käyttöönsä, kun hän oli edellisen kerran vyörynyt portaita alas yökerhoon mennessään," muistaa entinen hotellinjohtaja.

Kulinaristinen – ja kulinaristien – keidas

"Ruoan pitää maistua siltä, mistä se on tehty, eikä sen makua saa liialla maustamisella peittää," selvitti keittiömestari Kerttu Eloranta, joka valmisti Aulangon keittiössä ruokaa monille silmäätekeville. Avajaisissa vuonna 1938 talon vieraana oli luonnollisesti Mannerheim ja muuta valtionjohtoa. "Tuolloin tehtiin kaikki alusta, liemet keitettiin, kalat nyljettiin ja perattiin, linnut höyhennettiin, hedelmät, marjat ja sienet säilöttiin ja niin edelleen," kertoo Terttu Pohto-Karhu, joka seurasi Elorantaa keittiömestarina.

Aulanko oli kasvimaitten ja kasvihuoneitten vuoksi lähes omavarainen ja karjaakin oli omasta takaa. Paikallisilta saatiin kalaa ja lihaa. Aulangon keittiössä on vuonna 1939 koneita kaikkeen tarpeelliseen ruoanlaitossa, kahvinkeittoon, majoneesin tekoon, leipomiseen ja tiskaamiseen. Puhumattakaan monitoimikoneesta, joka ”tekee 40 eri konstia hirmuisella vauhdilla”.

Kellarissa sijaitsi leipomo, jossa keittiömestarin taitavat sokeriveistokset ovat hyllyillä kuin taidenäyttelyssä. Kellarikäytävän muissa huoneissa on lihankäsittelyhuone, suolaamo, riistahuoneet ja huone, jonka altaissa kalat odottavat pannulle pääsyä.

Vielä tänäkin päivänä Cumulus Resort Aulangon maine hyvänä ruokapaikkana pitää pintansa. Suosittuja ovat mm. hämäläiset ja venäläiset pitopöydät, vaput, äitienpäivät sekä perinteiset rapukestit.

Luonto puhdas kuin enkelin omatunto

Aulangon legendaarisuudelle matkailukohteena luotiin pohja ennen sotia. Vain paras on täällä hyvää, totesi Aleksis af Enehjelmin radioselostuksessaan tammikuussa 1939. Hän loi katseensa talon katolta hämäläiseen talveen ja jään peittämään Vanajaveteen. Kaikessa tässä näkyi vuosisatojen varrella kultivoitunut talonpoikaiskulttuuri, jonka keskipiste on historiallinen Hämeenlinnan kaupunki. Kauempaa osuu silmiin vielä Hattulan 700 vuotta vanha keskiaikainen kivikirkko.

Talvinen maisema lumisine metsineen ja peltovainioineen saa pyörryksiin Enehjelmin, joka huudahtaa "luonnon olevan puhdas kuin enkelin omatunto. Kun lumihiutaleet putoavat huurteisessa puistossa, ne muuttuvat auringonvalossa timanteiksi."

Lumoava Aulanko - muinaisesta kulttipaikasta suosituksi matkakohteeksi

Maalaistalosta kartanoksi

Aulangonvuorella on ollut muinaisten hämäläisten puolustuslinnoitus ja kulttipaikka, jonka vaiheista kertovat monet perimätietona kulkeneet tarinat. Hämeenlinnalaiset ovat jo kauan kavunneet kallioiden laelle maisemia katsomaan ja 1840 maaherra O.R.Rehbinder rakennutti maantien Aulangonvuorelle.

Aulangon seudulla on harjoitettu maanviljelystä jo vuosisatojen ajan ja aikoinaan kartanon ja nykyisen hotellin kohdalla sijaitsi Mäkelän talonpoikaistalo.

Tavallinen suomalainen maalaiselämä Aulangolla päättyi, kun kuvernementinsihteeri Carl Rennerfelt osti tilan 1800-luvun puolivälissä ja rakennutti uuden, klassistisen päärakennuksen. Mäkelä ei kuitenkaan kelvannut nimenä ruotsinkieliselle omistajalle ja tila sai uuden nimen Karlberg, joka oli yhdistelmä isännän etunimestä ja kukkulasta, jolla rakennus sijaitsi. Hänen jälkeensä tuli useita uusia omistajia, jotka kaikki olivat säätyläisiä: kihlakunnantuomari Knorring, valtioneuvos Gylden, kauppalaivan kapteeni Schantz ja kenraali Galindo. Kartanossa järjestettiin tanssiaisia ja kutsuja kaupungin seurapiireille.

Upporikas eversti

Vuonna 1883 Karlbergin tilan osti kesäasunnokseen upporikas kapteeni, myöhemmin everstiksi ylennetty Hugo Standertskjöld (1844 – 1931), joka omisti asetehtaita Venäjällä. Talvet hän vietti kaupunkipalatsissaan Helsingin Esplanadilla, Presidentinlinnan vieressä. Hän hankki omistukseensa myös useita läheisiä tiloja, mm. viereisen Katajiston Kartanon. Karlbergissa käynnistettiin heti suurisuuntaiset rakennus- ja puutarhatyöt. Arkkitehti Waldemar Aspelin suunnitteli uuden, linnamaisen päärakennuksen, joka tehtiin puurakenteisena vanhan ympärille ja rakennus jäljitteli barokkipalatsia. Siinä oli kaksikerroksinen, symmetrinen keskiosa, matalammat siipiosat ja korkea torni. Rakennuksessa oli keittiöosan lisäksi viisitoista huonetta, mm. ruokasali, salonki, turkkilainen huone ja useita vierashuoneita. Koska kesävieraiden määrä oli suuri suunnitteli Aspelin erillisen kahdeksasta huoneesta ja valoisasta hallista koostuvan kavaljeerirakennuksen. Lisäksi tilalla oli asuin-, maatila- ja talousrakennuksia sekä kaksitoista kasvihuonetta – parhaimmillaan noin 160 erillistä rakennusta.

Puistoja ja romantiikkaa

Kun Hugo Standertskjöld oli hankkinut Karlbergin omistukseensa, hän käynnisti välittömästi laajamittaiset puisto- ja puutarhatyöt. Työt kestivät yli 20 vuotta ja laajaa metsäaluetta halkomaan tehtiin useita teitä ja polkuja. Kartanon itäpuolelle jyrkkään rinteeseen rakennettiin graniittilohkareista romanttinen rauniolinnake. Ylös puistoon kaivettiin kaksi tekojärveä, Joutsenlampi ja Metsälampi ja korkealle kiviröykkiölle rakennettiin Onnentemppeli. Kartanon suureen puutarhaan sekä puistoteiden varsille istutettiin satoja lajeja eksoottisia kukkia ja puita, mm. kaktuksia, palmuja, alppiruusuja ja agaaveja. Kasvihuoneissa kasvatettuja kukantaimia istutettiin joka kevät yli 100.000. Puutarhaan tehtiin suuria istutuksia, suihkulähteitä ja kalliolohkareista tehty Lemmenluola. Puistoon sijoitettiin veistoksia, vaaseja, peilipalloja ja vedellä täytettyjä erivärisiä lasipalloja, jotka välkehtivät auringon paisteessa. Vanajavettä kiertämään rakennettiin kilometrien mittainen, hopeapajuilla reunustettu kävelytie, jonka varrelle pystytettiin kreikkalaistyylisiä kuvapatsaita ja rannat kivettiin muureiksi. Tehtiin kaksi tekosaarta siltoineen ja hiekkaranta pukukoppeineen. Aulangonvuorelle rakennettiin kaksi huvimajaa ja Ruusulaaksoon pystytettiin uusgoottilainen paviljonki. Puistometsään tuotiin kesyjä saksanhirviä ja joutsenia, joilla oli oma huvila lammen keskelle rakennetussa tekosaaressa.

Stardertskjöld perusti puistometsään eläintarhan, jossa oli mm. riikinkukkoja, fasaaneja, vuorivuohia ja kauriita, australialaisia mustia joutsenia ja intialaisia juoksuankkoja. Vuonna 1906 pystytettiin Aulangonvuoren ylimmälle kalliolle graniittinen, ritarilinnan tornia mukaileva näkötorni, jonka suunnitteli arkkitehti Aspelin. Vuorelta alas Aulangonjärven rantaan tehtiin pitkät kiviportaat, joiden juurelle asetettiin karhuperhettä esittävä Robert Stigellin veistos.

Hugo Standertskjöld loi kesäpaikastaan keskieurooppalaistyylisen kulttuurimaiseman, joka oli vailla vertaansa Suomessa.

Aulanko kartano- ja työyhteisönä

Aulanko-Karlbergin puutarhan ja valtavan puistometsän laajuus oli suurimmillaan 180 hehtaaria. Puistojen rakentamiseen oli samanaikaisesti palkattuna toistasataa miestä hevosineen ja saman verran jalkamiehiä ja muita rakentajia. Vakinaiseen henkilökuntaan kuuluivat yli-, apulais-, ja keittiöpuutarhurit apulaisineen. Kartanossa oli lisäksi kesäisin palveluskuntaa 25 – 30 henkilöä. Eversti itse kierteli suurta työmaataan keppiään heilutellen ja aina tummaan pukuun pukeutuneena ja valvoi, ettei kukaan laiskottele. Hän oli arvostettu isäntä, joka vaati kaikessa sotilaallista täsmällisyyttä. Hän oli työnantajana ankara, mutta piti myös huolen työläisistään. Jos joku sairastui tai menetti kotieläimensä, eversti antoi aina apuaan. Hän perusti myös kansakoulun työläistensä lapsille.

Kasvihuoneissa kasvatettiin mm. persikoita, nektariineja, luumuja, viinirypäleitä, aprikooseja, ananaksia jne. eikä edes omenapuita eversti antanut istuttaa ulkosalle, koska ”seudun nuorisoa ei saanut panna alttiiksi hedelmän varastamisen viettelyksille”.

Hugo Standertskjöld saapui Karlbergiin joka kevät samaan aikaan ja lähti sieltä syksyllä yhtä täsmällisesti samaan aikaan. Karlbergissa kävi runsain mitoin suomalaisia ja ulkomaisia vieraita ja junalla saapuvia vieraita vastassa oli aina pitkä saattue hevosvaunuja, joiden kuskeilla oli yllään hienot univormut. Perillä saattoi odottaa puutarhaan katettu useiden ruokalajien ateria hovimestarien kaadellessa shampanjaa ja torvisoittokunnan soitellessa kesäisiä tahtejaan.

Karlbergin juhlat olivat maan loisteliaimpia. Huvihöyrylaivalla tehtiin retkiä läheisiin kartanoihin, jotka olivat Standertskjöldien hallussa. Eversti oli innostunut uusista keksinnöistä ja Karlbergiin hankittiin Suomen ensimmäinen gramofoni, polkupyöriä, automobiileita, mm. Suomen ensimmäinen Rolls Royce. Suureellisen monimiljonäärin kartanossa vietetty loistelias elämä oli silloisen köyhän Suomen oloissa aivan omaa luokkaansa.

Matkailukeskus

Ikääntynyt ja koko elämänsä poikamiehenä viettänyt Hugo Standertskjöld halusi työnsä tuloksen päätyvän yleishyödylliseen käyttöön. Aulangolla nähtiin kansallinen kulttuuriarvo, joka haluttiin taata pitämällä alue kaikille avoimena, ainutlaatuisena retkeilypaikkana. Vuonna 1926 eversti myi Karlbergin sivutiloineen edulliseen hintaan Hämeenlinnan kaupungille, joka perusti Matkailukeskus Aulanko-Karlberg Oy:n. Kartanossa avattiin matkailijahotelli ja ravintola. Yritys ehti toimia vain vajaan vuoden, kun tammikuussa 1928 tulipalo tuhosi kartanon päärakennuksen perustuksiaan myöten.  Jäljelle jäivät vain lukuisat sivurakennukset sekä vierastalo kavaljeeri, joka on edelleen samalla paikalla.

Palon jälkeen Hämeenlinnan kaupunki rakennutti nopeasti paikalle klassisen, puurakenteisen ravintolarakennuksen, joka avattiin jo kesäkuussa 1928. Arkkitehti Martti Välikankaan piirtämässä hienostuneessa rakennuksessa oli suuri avoveranta, jota rajasivat antiikin arkkitehtuuria myötäilevät pylväät. Rakennuksen 12 huonetta kävivät kuitenkin pian ahtaiksi, sillä Aulangolle saapuvien matkailijoiden määrä kasvoi entisestään. Ravintolarakennusta laajennettiin, mutta 1937 koko rakennus siirrettiin Tyrvännön pitäjään Heralan tilan päärakennukseksi.

Loistohotelli

Vuonna 1936 Suomen Matkailijayhdistys osti kaupungilta Rantapuiston alueen (n. 60 ha) ja perusti yhdessä Oy Alkoholiliike Ab:n ja Suomen Höyrylaiva Oy:n kanssa Aulanko Oy:n. Vaativaan suunnittelutehtävään valittiin arkkitehdeiksi Matti Lampén ja Märta Blomstedt.

He olivat suunnitelleet juuri edesmenneen Pauli Blomstedtin kanssa kuulua Pohjanhovia Rovaniemelle. Palaneen kartanon tilalle kohosi vuonna 1938 komea, nykyaikainen suurhotelli, joka oli valmistuessaan sensaatio. Funktionaalista arkkitehtuuria ylistettiin ulkomaita myöten. Tyylikkäät sisustukset huonekaluineen, tekstiileineen ja astioineen oli suunniteltu kokonaistaideteoksiksi. Vuodepaikkoja oli 250, korkeassa ravintolasalissa oli tilaa 760 hengelle ja lisäksi oli suuri ulkoilmaterassi. Huippukoneistetut, suuret keittiötilat, kuten myös oma leipomo ja pesula, edustivat alan uusinta tekniikkaa.

Suomessa elettiin 1930-luvun lopulla nousukautta ja valmistauduttiin vuoden 1940 olympialaisiin. Sota kuitenkin keskeytti iloisen elämän ja Aulankokin toimi jonkin aikaa sotasairaalana. Olympialaisten toteuduttua vihdoin vuonna 1952 Aulanko toimi kansainvälisten vieraiden kisakylänä.

Lomailu Aulangon loistohotellissa oli aikoinaan mahdollista vain varakkaammalle väelle ja hotellista muodostui legendaarinen osa Suomen hotelli- ja ravintolahistoriaa. Hotelli Aulanko tuli myös tutuksi lukuisista Suomi-filmeistä, joissa se sai toimia tyylikkään ja muotitietoisen elämäntavan näyttämönä.

Matkailu laajenee

Vuonna 1930 Aulangon puistometsä julistettiin luonnonsuojelualueeksi, jota tällä hetkellä hallinnoi Metsähallitus. Suomen Hopealinja aloitti järviliikenteen Aulangon ja Tampereen välillä vuonna 1949 ja Aulangolle rakennettiin myös leirintäalue ja mökkikylä.

Vuonna 1963 rakennettiin hotellin pohjoissivulle Märta Blomstedtin suunnittelema pieni funkistyylinen laajennus. Vuosina 1970 ja 1973 valmistuivat arkkitehti Aarne Ehojoen piirtämät modernit laajennusosat.  Suomen Matkailuliiton tytäryhtiö Matkaravinto Oy, joka oli ylläpitänyt hotellia alusta lähtien, fuusioitiin vuonna 1978 osaksi Rantasipi Oy:tä.

1960-luvun lopulta lähtien majoitus- ja ravintolapalvelut tulivat koko kansan ulottuville ja talon toiminta alkoi muuttua entistä kokouspainotteisemmaksi. Vuosina 1988 – 1990 valmistui arkkitehtitoimisto Niukkanen-Oksalan suunnittelema kongressikeskus talvipuutarhoineen ja vuonna1992 Aulangon toiminta siirtyi Tradeka Oy:n tytäryhtiö Restel Oy:lle.

Keväällä 2006 kulttuurihistoriallinen Cumulus Resort Aulanko laajeni jälleen. Maaliskuussa avattiin arkkitehti Marjatta Hara-Pietilän suunnittelema kylpyläosa, jossa on tarjolla runsaita kunto- ja hoitopalveluita sekä keilahalli. Samana vuonna valmistui kylpylän yhteyteen uusi monitoimihalli, joka tarjoaa monipuoliset mahdollisuudet niin urheiluun kuin kokouskäyttöönkin. Lisäksi koko hotelliosa on kokenut täydellisen uusiutumisen vuosina 2005 – 2006 tehdyn peruskorjauksen